Universumi vihaa mua, lääkärit vihaa mua ja mun sormi vihaa mua. Suunnitelmana oli jättää pienet jäähyväiset Suomelle hehkeissä tunnelmissa, korot jalassa ja skumppalasi kädessä, ja suunnata prinssi Harryn kainaloon. No universumi päätti, että paskat! Koska universumi päätti, että paskat ni tottakai sormi oli sitä mieltä, että vedetään nyt ihan totaalisen överit. Lääkärit kiduttaa huomiseen asti tietoa: Lähteekö blondi vai eikö, sunnuntaina Prinssi Harryn luokse. Syynä siis se, että samperin sormi päätti sanoo "Adios amigos!" ja mennä ihan katkipoikki. Tuo viheliäinen sormi - ja vieläpä pikkurilli. Koittaa satavarmasti nostattaa egoaan ja todistaa pippurisuuttaan omistajaansa kohtaan!
Eräänä kauniina kevätpäivänä, hiukan päälle viikko sitten, olin tsempannu itteni koulukisoihin uljaalla mustallani. Lastasin herraa traikkuun ja kas ollakkaan heppa säikähti ja peruutti, mutta blondi jäi sille traikun sisälle. Naru kierty pikkurillin ja nimettömän ympärille ja sit alko jomotus. Kovana tyttönä pääs vaan pien ärähys ja sit jatkui hepan traikkuu vieminen. Homman ollessa selvä jäi aikaa kurkata sormen kohtalo: pikkurilli oli vääntyny ja sormia jomotti. Pikkurillin suoristus, kylmäpussi kätee ja nokka kohti kisoja. Hurjana blondina ratsastin radan ja verkan murtuneella pikkurillillä, jonka valmentaja teippas kiinni nimettömään. Who's the real winner here, uh?
Huomen aamulla on sitten leikkaus. Pelottaa, kauhistuttaa, pelottaa, nälättää - mua ei oo koskaan leikattu eikä mikään oo ennen murtunu. Tilanne vaatii suklaata ja shoppailulistaa Lontoosee!
