Familiar faces

Löysimpäs jotain suomalaista! Oli muuten ihan älyhyvän makusta pitkästä aikaa. Kyseisessä terveyskaupassa myytiin myös suomalaista pyöreetä näkkäriä. Ihanku ois kotona ollu! Tummaa leipää ei löytynyt, mutta parin päivän päästä...

Yesterday is already a history

Arvaako kukaan missä on tultu käytyä? Jos annan vinkiksi, että historian havinaa tulvillaan ja pääsin kurkkaamaan niin Kreikan kuin myös Egyptin historiaan ja taiteeseen? Oli siellä Japaniakin! Sekä Australia osio joka oli valitettavasti maksullinen. Kyllä, British Museumissa kävin ja oli kyllä niin mielenkiintoinen, että huh huh! ...Niin oli kyllä se iltakin, mutta ei siitä sen enempää. Hauskaa oli! Tapasin mm pubissa herran joka oli asunu samaa aikaa Maidstonessa niiku minä - vankilassa tää irkkukaveri kylläkin, että ihmekkös kun ei ollu tutun näköinen... Voisin kuitenkin todeta, että "Maailma pieni paikka on".

This is my city, this is my home

Mä en halua lähteä takas Suomeen. Kaks kertaa oon joutunu lähtemään vastentahtoa takasin, mutta lupaan, että kolmas pidempi reissu on pysyvä. This is my city now!

Kone suuntaa takasin Helsinki-Vantaalle Finskin voimin kello puoli kahdeksan paikallista aikaa ja Suomen kamaralla ollaan puoli yhen maissa yöllä. Kiitos Lontoo kaikesta. Me tavataan vielä pysyvimmissä merkeissä. Roger that 🇬🇧✈️

Place which name I can't remember

Tuolla takana oli kuitenkin jonkin sortin minilentokenttä. Mesta oli jossainpäin Greenwhiciä yliopistoa vastapäätä. Kyseisessä rakennuksessa, jonka kuva alla, opiskellaa opettajaksi, lastenhoitajaksi, sosionomiksi ym. Vähän erinäköinen koulu kuin meillä Suomessa. Täytyy kuitenkin myöntää ettei vedä mitään vertoja Oxfordille.

Tajusin tässä juuri, että Britit on ainut paikka ikinä, tähän mennessä, mitä oon koskaa kierrelly näin paljon. On tullu seilattua siellä täällä ja Pohjonenkin tulee tsekattua tänään taino siis huomen aamulla. On tullu käytyy Leedsissä, Doverissa, Lontoossa, ympäri Kenttiä seikkailtu, Brightonissa, Oxfordissa, Cambridgessä, Camber Beachella ja kaikkia mestoja en ees muista tältä istumalta. Kohta listaan voi lisää Edinburghin ja Glasgowin. Mä rakastan Brittejä!

Tourist in London

Se on muuten tyttö!😘🇬🇧

Turisti Lontoo on kiva, mutta suurimmaksi osaksi se on ihan sieltä syvältä itsestään. Se on kiva silloin kun on aikaa ja haluu olla hetken turisti (ite koitan pitää visusti sanan turisti kaukana minusta täällä ollessa). Mutta esimerkiksi viikonloppuna haluun olla turisti sillä suuntaan Skotlannin jylhämaahan mongertamaan englantia ja huutamaan skottityylillä. Tulee hauskaa. Mulla vaan ei ole vieläkään sateenvarjoa. Ehkä mä pärjään! Harmittavinta matkassa on, että halvin matkustusmuoto dösä on myös se kaikkein hitain. Tämän vuoksi blondi lähtee yöbussilla perjantai yönä kohti karua ja ankaraa pohjoista saapuen paikanpäälle vasta lauantai aamuna. Täytyy myöntää, että £50 menopaluu ei kyllä oo paha hinta lainkaan. En oo käyny koskaa Lapissakin et ny on kyllä aika paikka.

Myönnän kuitenkin, että olin turistina työasioiden takia tuossa parisen viikkoa sitten ja tässä sitä kuvasaldoa sitten. Valitettavasti akku loppu ennen Big Benia ja Westminsteriä.

Please mind the gap

...And the eye contact with other passengers. Ensi silmäyksellä Lontoon metrokartta saattaa aiheuttaa pientä huippaista ja pahoinvointia pääkopassa. Värikkäitä viivoja siellä täällä ympäri karttaa. Värikkäiden viivojen eli metrolinjojen lisäksi pitäisi oppia paperille kirjoittamatta jätetyt säännöt. Ilman niitä henkilö manataan syvimpään Helvettiin tai luokitellaan turistiksi. Turisteille pieni vinkki: älkää matkustako aamuruuhkassa ellei ole ihan pakko tai tiedätte tasantarkkaa mitä ootte tekemässä.

Aloitetaan ihan perusasioista eli platformilla seisomisesta. Seisomapaikka riippuu täysin metrosta jonka kyytiin oot hyppäämässä. Jos metrosi on tulossa vasta toisena niin nojailet kiltisti seinään vasten. Jos käy hyvä tuuri ja ajoitat itsesi platformille oikeaan aikaan niin seisot vähän edempänä takanaseisovasta kaverista. Tämä siitä syystä, että tilaa pitää olla! Kun metron saapumiseen on enää minuutti niin silloin hivuttaudutaan keltaisen viivan tuntumaan. Lähtölaskenta alkaa ja kisa siitä kuka on seissyt lähimpänä ovea. Sitten yksi tärkeimmistä asioista metron ovien avautuessa: seiso ovien sivuilla ja päästä lähtijät ensin ulos! Mikään ei oo ärsyttävämpää kuin joku samperin kiinalaisturisti änkemässä matkalaukkunsa kanssa ihmismassan läpi. Toinen elämää tärkeämpi sääntö: rullaportaissa seiso oikealla puolella, vasen puoli on niille joilla on kauhea minuuttikiire eli niille jotka kävelevät portaissa. Tai vaihtoehtoisesti juoksevat.

Sisälle päästyä on hyvä kulkea flown mukana sillä Lontoon metroaamuruihkan jälkeen suomalainen dösäaamuruuhka tuntuu suorastaan säälittävältä. Aamuruuhkan aikaan löytää pahemmin itselleen istumapaikkaa jonka vuoksi pääsee usein suomalaisia kauhistuttavaan tilanteeseen eli melkein ihokosketukseen muiden matkustajien kanssa. Vaikka kävisi niinkin hyvä tuuri kuin, että pääsisit istumaan niin vaara piilee joka pysäkillä. Koskaan ei voi olla täysin varma kuka harmaahapsinen mummeli tai pappa tai jopa raajarikko hyppää kyytiin. Kun tämä tilanne tapahtuu ja istut lähellä ovia niin pelisi on menetetty: joudut luovuttamaan vaivalla ansaitun paikkasi. Ei hirveästi naurata esimerkiksi töiden jälkeen, kun korkkareita on pidetty jo 9tuntia jalassa ja metron lämpötila muistuttaa uhkaavasti huonosti lämmitettyä saunaa.

Sitten vielä yksi vinkki: ekalla Oysterin top up kerralla ota kaveri mukaan jos on ruuhka-aika. Mikään ei oo ärsyttävämpää kuin se, että ekakertalainen säheltää sen kortin kanssa suu auki sillä välin kun muut odottavat vuoroaan ja rukoilevat, että kaveri onnistuisi hommassaan. pahoittelut myös siitä, että kuvat eivät liity metroon. Toisaalta liittyy sillä eka on matkakuume, toka on dösäpysäkiltä ja kolmas Maidstonen rautatieasemalta.

Sorry Finland, it might be that I'm not coming back

Camden on ihana, mahtava, super - lista vois vaan jatkua! Paikkoja on käyty kurkkimassa ja käyty paikallisten kaa pint'llä. Tykkään. Aattelin etten palaa Suomee ollenkaa sillä löysin täydellisen kämpänkin itelleni. Hintaa oli vaivaset puol millii ja rapiat. Ens vuoden alussa voin luvata palaavani tänne töihin ja hankkivan kämpän! Kulttuuri on ihan erilaista ku Suomessa: ihmiset on paljon ystävällisempiä, tääl on hektisempää, enemmän ihmisiä, ihmiset oikeesti välittää pukeutumisestaan ja ihan yleinen ilmapiiri ja tavat saa hymyn mun huulille.

Turistit on muuten maailman ärsyttävin asia. Tukkii tiet ja möllöttää ties milloin missäkin. Itsehän olen syntyperäinen lontoolainen jolle sanoi eräs aussi vastikään, että kuulostan skotilta joka koittaa suomi-aksenttia. Irkku taas kertoi, että mitö kauemmin puhun sitä skottilaisemmalta kuulostan. Kyseinen irkku opetti myös irkkusanastoa ja logiikkaa: Irlannissa sanotaan red dog, englannissa red fox. Päädyttiin tulokseen, että Suomessakin mennään aika samalla logiikalla, koska Lahdessa sijaitsee Vesijärvi eli "Waterlake" englanniksi. Just in case jos unohtaa, että siellä on vettä.

Oxford tsekattu ja koluttu, Bond Street myös ja viikonloppuna ois tarkotus tsekkaa Camden Marketin valikoimat. Löytyy kaikkee kivaa feikkikamaa. Esimerkiksi ihan aito "Versasen" pipo lähtee kympillä, joojoo uskokaa tai älkää!

En ollut osallisena Camdenin jalokiviryöstöön joten voi olla, että pysyttelen kauempana niistä Oxfordin neljä nollaa perässä kaupoista vielä hetken..

 Jee Starbucksissa nimi meni oikein! Korjaan y'n vaan i'ksi vaan töissä ja muissa virallisissa jutuissa. Kiva, että on ees joku mikä kuulostaa englantilaiselta. Sukunimi tuottaa sen verran paljon päänvaivaa ja lausumisongelmia tälle kansalle, että huhuh! Kuten myös jäätelötötterö.

Camden on muute kenkähullunn paratiisi. Kämppiskin on ku lapsi karkkikaupassa virne naamallaa kokoajan. Tuntuu, että sillä on suurempi pakkomielle tyhjentää kengät kaupoista ku mulla! Korkkarit siltä taitaa ainakin uupua vielä ni eiköhän ne sen mukaan tartu tältä reissulta.

Yhteen lauseeseen tiivistettynä: Lontoo on ihana ja Camden on rakkaus enkä haluu palata Suomeen!

Crofter'sia ja kirosanoja

Kämppä löydetty, check! Kämppään petytty, check! Töihin mennessä eksytty, check! Onko kämppä täys kaaos, double check! Suklaamunaa saatu, check! Alkoholia kitattu riittäväsi, uncheck - asiaan on tultava muutos.

Runoilua karskiin suomalaiseen tapaan

Huomenna on muutto Lontoon helmeen, kaiken pahan alkuun ja juureen, Camdeniin. Vesi muuttuu viiniksi ja kämppis menettää hermot. Kämppiksen tavaratkin on aina tiellä ja pizzalaatikoita ja kaljapulloja löytyy milloin mistäkin. Miehet.

Rantakelit lähestyy sillä täällä liikutaan hyvinä päivinä jo kahden kympin tienpilla. En valita, kunhan noita päiviä vaan olisi useampi. Blondi on iloinen kotiinpääsystä, eli Britteihin palaamisesta, ja alan selkeästi lontoolaistumaan taas. Mikään ei tule mun lontoolaistumisen tielle! Mä pystyn tähän. Ainut este mun lontoolaistumisen tiellä on auto ja kämppä. Multa ei vielä löydy pihasta Audi R8 mattamustana tai uusinta Porschea tai edes sitä kartanon pihaa. Etenen pikkuaskelin. Aattelin aloittaa Oysterin kuorien ostamisella ja vaateshoppailulla. Harrolds tyhjennetään step by stepiltä.

ps. Vaikka tässä kämpässä noita karskeja ja seksikkään komeita suomalaisia miehiä tuppaa ravaamaan niin oh dear tätä miestarjontaa. Silmänruokaa joka puolella. Aion jäädä tänne. Seuraavaksi prinssi Harryn kainaloon pääsiäistä viettämään.

I hope life isn't a big joke cuz I don't get it

Universumi vihaa mua, lääkärit vihaa mua ja mun sormi vihaa mua. Suunnitelmana oli jättää pienet jäähyväiset Suomelle hehkeissä tunnelmissa, korot jalassa ja skumppalasi kädessä, ja suunnata prinssi Harryn kainaloon. No universumi päätti, että paskat! Koska universumi päätti, että paskat ni tottakai sormi oli sitä mieltä, että vedetään nyt ihan totaalisen överit. Lääkärit kiduttaa huomiseen asti tietoa: Lähteekö blondi vai eikö, sunnuntaina Prinssi Harryn luokse. Syynä siis se, että samperin sormi päätti sanoo "Adios amigos!" ja mennä ihan katkipoikki. Tuo viheliäinen sormi - ja vieläpä pikkurilli. Koittaa satavarmasti nostattaa egoaan ja todistaa pippurisuuttaan omistajaansa kohtaan!

Eräänä kauniina kevätpäivänä, hiukan päälle viikko sitten, olin tsempannu itteni koulukisoihin uljaalla mustallani. Lastasin herraa traikkuun ja kas ollakkaan heppa säikähti ja peruutti, mutta blondi jäi sille traikun sisälle. Naru kierty pikkurillin ja nimettömän ympärille ja sit alko jomotus. Kovana tyttönä pääs vaan pien ärähys ja sit jatkui hepan traikkuu vieminen. Homman ollessa selvä jäi aikaa kurkata sormen kohtalo: pikkurilli oli vääntyny  ja sormia jomotti. Pikkurillin suoristus, kylmäpussi kätee ja nokka kohti kisoja. Hurjana blondina ratsastin radan ja verkan murtuneella pikkurillillä, jonka valmentaja teippas kiinni nimettömään. Who's the real winner here, uh?

Huomen aamulla on sitten leikkaus. Pelottaa, kauhistuttaa, pelottaa, nälättää - mua ei oo koskaan leikattu eikä mikään oo ennen murtunu. Tilanne vaatii suklaata ja shoppailulistaa Lontoosee!

It's London calling - not quite yet tho

Se ois suuntana ihana Lontoo parin kuukauden kuluttua! Arvatkaa kuka on innoissaan - voi että tota mestaa on ollut ikävä! Tälläkin kertaa töihin matkaamassa kyseiselle saarelle, mutta työssäoppimisen merkeissä. Kohta mä pääsen vallottamaan prinssi Harryn sydämen ja muuttamaan Buckinghamin palatsiin. Viime kerralla oli molemmilla niin täynnä kalenterit ettei kerettykkään käydä kahvilla. Nyt asia on kuitenkin hoidossa.

Blogista ja sen syistä hiukan: luotu omasta tahdosta, mutta koulukin vaatii, että tämmönen pitää olla. Pari vuotta sitten tuli oltua au pairina Maidstonessa ja tuli sielläkin pidettyä blogia, tässä linkki sinne.